Kuminan kasvutapa poikkeaa muista peltokasveista. Kylvövuonnaan kumina ei tuota satoa vaan kasvattaa vihreän kasvuston ja rotevan paalujuuren, jonka avulla se talvehtii. Satoa korjataan tämän jälkeen yleensä kahtena seuraavana vuonna. Yhden kylvön satopotentiaali on noin 2500 kg/ha.
Kuminan arvo on sen siemenissä, jotka sisältävät runsaasti eteerisiä öljyjä, limoleenia ja karvonia. Ne antavat kuminalle sen voimakkaan ja omintakeisen tuoksun ja vahvan maun. Kuminan öljypitoisuus vaihtelee 3,5 prosentin molemmin puolin.
Kuminan siemenet käytetään pääsääntöisesti mausteena. Se on maailmalla yleinen leivontamauste sekä mausteliemien ja marinadien ainesosa. Siementen ohella kuminasta voi ruuanlaitossa käyttää nuoria versoja, kukkia ja lehtiä. Niitä voidaan lisätä salaatteihin ja keittoihin. Siemenistä puristettavaa öljyä käytetään raaka-aineena kosmetiikka- ja lääketeollisuudessa.
Kumina menestyy hyvin pohjoisinta Suomea myöten. Se on hyvä valinta erityisesti viljatilan viljelykiertoon. Paras sato tuotetaan hyvässä kasvukunnossa olevilla kivennäismailla ja viljely onnistuu tavanomaisilla viljatilan koneilla ja laitteilla.
Paksun paalujuurensa ansiosta kumina on erinomainen maan kasvukunnon ylläpitäjä. Pääjuuri ulottuu 0,3 - 0,5 metrin syvyyteen, hiusjuuret tätäkin syvemmälle. Satonsa tuottaneen kasvuston jälkeen maahan jää runsaasti eloperäistä ainesta niin maan pinnalle kuin pinnan alle. Se ruokkii maan mikrobiologiaa ja parantaa rakennetta.
Kumina on vakiinnuttanut asemansa yhtenä maamme peltoviljelyskasveista. Sitä viljellään noin 24 000 hehtaarilla. Sato menee lähes kokonaan vientiin. Noin neljännes maailmalla käytetystä kuminasta viljellään Suomessa.
Vientituote jo yli sadan vuoden takaa
Kuminan siementen (tai oikeammin kaksoislohkohedelmien) käyttö rohdos- ja lääkekasvina sekä erityisesti mausteena synnytti Suomeen jo 1800-luvulla merkittävää vientitoimintaa. Tällöin käsin kerättyä villinä kasvanutta kuminaa toimitettiin laivarahtina vuosittain jopa satoja tonneja Keski-Eurooppaan.
Villikumina kesytettiin vähitellen ja sen peltoviljely lisääntyi vientimaissa niin, ettei kuminan keruu enää Suomessa kannattanut. Hieno kasvi unohtui monen vuosikymmenen ajaksi. Ei auttanut, vaikka suomalaisen maatalouden suurmies Göstä Grotenfelt kirjoitti Kuminan viljelysoppaan, jota lukiessa ei voi olla hämmästelemättä, kuinka moni neuvo ja näkemys on edelleen täysin käyttökelpoinen.
