Kun hamppu valmistuu, kasvuston väri muuttuu vihreästä ruskeaksi. Hamppu tuleentuu epätasaisesti ja puintiajankohdan määritys on usein haasteellista. Puinti kannattaa aloittaa etupainotteisesti vaikka osa kasveista olisikin vielä vihreitä.
Katso tästä, miten hampun puinti on sujunut viime vuosina.
Yksi luontainen merkki sadonkorjuun lähestymisestä on hemppojen (Linaria cannabina) eli peippoihin kuuluvien pienten varpuslintujen saapuminen hamppupellolle. Hempot liikkuvat isoissa parvissa ja syövät valmistuvia siemeniä.
Kun havaitset lintujen parveilevan pellolla, tiedät kasvuston olevan lähellä puintivalmista. Tässä vaiheessa kasvusto on tavallisesti muuttanut jo väriään ruskeaan, mutta yleissävy on silti vihertävä. Tarkasteltaessa kasveja lähemmin, alkavat siemenet selvästi tuleentua. Joukossa on aina myös vihreitä siemeniä, eikä puintiajankohtaa määritetä myöskään siementen täydellisen tuleentumisen perusteella.
Täydellistä tuleentumista odotellessa ehtivät kasvitaudit hyökätä siemeneen (mm. harmaahome). Tämä laskee siemenen itävyyttä. Hyvästä itävydestä on etua hampun tuotantoprosessissa.
Öljyhampun tuleentuessa pidemmälle sen varsisto myös ”korsiintuu” eli sitkeytyy. Se vaikeuttaa sadonkorjuuta. Sadonkorjuun ajankohtaa ei tule siis tarpeettomasti pitkittää.
Puintikuntoisen hampun värieroja eri satovuosina
Hamppukasvusto on harvoin täysin tasavärinen vaan joukossa on yleensä enemmän tai vähemmän vihreitä kasviyksilöitä. Oheisista kuvista nähdään, että eri satovuosien välillä kasvustossa on ollut isoja värieroja. Kumpikin kuva on otettu lohkon puintipäivänä.
Kuva: Puitavaa hamppua vuonna 2017
Kuva: Puitavaa hamppua vuonna 2019
Sadonkorjuukalusto
Sadonkorjuukaluston tulee olla hyvin puhdistettu edellisen puinnin jäljiltä. Erityisen tarkasti kalusto tulee puhdistaa gluteenipitoisista viljoista.
Öljyhampun varsisto on sitkeää ja puimurin terän tulee olla hyvässä iskussa kasvustoa puitaessa. Muutoin puimurin säädöt haetaan viljojen ja öljykasvien väliltä. Varstasillan väli saa olla melko isolla ja kelan kierrokset kohtuu matalalla. Mikäli koneessa on useampi puintikela, tulisi kelojen nopeuden kasvaa puintitapahtuman loppua kohti. Eli ensimmäinen kela hitaammalla kuin seuraava jne., jotta kasvuston virtaus koneen sisällä olisi jouhevaa. Myös jälkipuintikelojen varstasillat olisi hyvä olla mahdollisimman höllässä.
Kasvuston varsistoa ei tule murskata tarpeettomasti, koska tällöin siitä syntyy helposti hamppuköyttä, mikä kietoo kelojen ja pyörivien akseleiden ympärille.
Öljyhamppukasvusto pysyy yleensä hyvin pystyssä, eikä lakoonnu helposti. Kasvusto koitetaan leikata mahdollisimman korkealta ja ottaa puimuriin sisälle ainoastaan siemenet sisältävä kukinto-osa.
Yksittäisiä matalampia ja lamossa olevia kasveja ei kannata yrittää pelastella, koska tällöin puimurin sisälle päätyy aina enemmän korsimassaa, mikä saattaa kietoa puimurin koneiston ympärille.
Puinnissa onkin syytä hyväksyttävä pienet puintitappiot tässä yhteydessä puinnin sujuvuuden kannalta. Mitä vähemmän vartta kulkeutuu koneiston lävitse, sitä parempi.
Aggressiivisella laonnostokelan käytöllä varistaa siemenet helposti peltoon, samoin kuin muillakin öljykasveilla. Tästä syystä sitä on hyvä pitää ylhäällä ja synkronoida sen pyörimisnopeus ajonopeuteen ja auttaa kasvuston sisään menossa ainoastaan sen verran kuin pakollista.
Parhaiten puinti onnistuu mahdollisimman yksinkertaisella puintikalustolla. Tästä syystä maailmalla suurin osa öljyhampusta puidaan rumpupuimureilla, joissa on ainoastaan yksi isohalkaisijainen pituussuuntainen kela, eikä lainkaan kohlimia.
Kotoiset puimurit toimivat kuitenkin puinnissa kohtuullisen hyvin. Yksikelaisilla peruskoneilla hamppua on korjattu yleensä onnistuneesti. Monikelaisissa kohlinkoneissa ja hybridipuimureissa on malli- ja merkkikohtaisia eroja ja osalla niistä puinti sujuu toisia paremmin. Ne eivät kuitenkaan ole täysin ongelmattomia.
Puidessa kannattaa kalustoa tarkkailla tavallista intensiivisemmin. Tasaisin väliajoin puimurin kiertäminen ympäri ja katsoen ettei mihinkään kiedo suuremmin on suositeltavaa. Samoin kohlimille saattaa kertyä kukinnon hunajamaista ”seittiä”, tukkien ne ajallaan. Mahdolliset tukkeuman ja kietomisen alut kannattaakin poistaa niitä havaittaessa.
Tyypillisiä kietomiskohteita ovat vetoakselit, pöydän kolakuljettimen akselit, rajaisten palautusruuvi (jos näkyvissä puintikelan yläpuolella), jälkipuinti- ja olkikelat, erilaiset kohlintilan sekoittajat sekä silppurin akseli.
Puintikelat pysyvät usein vapaana varsista, mutta niidenkin tyviin voi joskus eksyä tavaraa. Kohlinakselille kietoutuu useimmiten ainoastaan kukinnoista peräisin olevaa seittiä, eikä se yleensä aiheuta suurta kitkaa tai vaaraa. Nekin kannattaa kuitenkin poistaa sopivassa välissä.
Sadonkorjuun eteneminen on tavallisesti hitaampaa kuin muilla puimurikasveilla. Tähän kannattaakin varautua ennalta. Jotta kuivuriin saa kerralla sopivan kokoisia eriä, on puinneilla oiva apu erilaiset puhalluslavat ja puhallussiilot, mihin siemenen voi ajaa puskurivarastoon. Useamman päivän puinnit voi sitten kerralla ajaa lämminilmakuivaamoon, eikä sato pääse välissä pilaantumaan.
