Kuminan kylvöt on totuttu tekemään reilusti muiden kevättöiden jälkeen, tavallisesti vasta kesäkuussa (KN). Myös satovuosien kevätlannoitukset on usein suoritettu melko myöhään, vasta reilusti toukokuun puolella (L1N-L3N). Linkki pdf-kuvaan on tämän jutun lopussa.
Kylvöajankohdalla voidaan jossain määrin vaikuttaa sadonkorjuun ajankohtaan: Aikaisella kylvöllä saadaan kasvusto kasvamaan riittävän isoksi ja tuottamaan suurempi osa satopotentiaalistaan jo ensimmäisenä satovuonna (1/2 KNP1), myöhäisellä kylvöllä satopotentiaalia siirtyy puolestaan toisen satovuoden puinneille (1/2 KNP2).
Ensimmäisen sadonkorjuun jäljiltä varisseista siemenistä (V) saadaan mahdollisesti korjattua satoa 3. satovuonna (VP), mikäli kasvusto muutoin on riittävän puhdas rikkakasveista.
Ensimmäinen kylvö suoritettaisiin keväällä aikaisemmassa vaiheessa, käytännössä toukokuun aikana (K1). Kasvusto ehtisi kasvaa reilusti kokoa ja tästä korjattaisiin 1. satovuonna hyvä sato (K1P).
Toinen kylvö (K2) tehtäisiin sen verran myöhäisessä vaiheessa, että se kasvaisi riittävästi talvehtiakseen, muttei tuottaakseen korjattavaa satoa vielä 1. satovuonna. Sato tästä korjattaisiinkin pääasiassa vasta 2. satovuonna (K2P). Kylvöajankohta osuisi käytännössä heinäkuun tienoille. Kumina kestää hyvin mekaanista rasitusta, joten täydennyskylvö esim. suorakylvökoneella tai pneumaattisella kylvöyksiköllä varustetulla rikkaäkeellä on mahdollista. Siemenen pintalevitys ei ole suositeltavin kylvömenetelmä.
Jälkimmäinen kylvö olisi hyvä suorittaa ristiin aiempaan kylvösuuntaan nähden. Tämän pohjalta kuminan varjostusominaisuudet rikkakasveja vastaan paranevat. Samoin kahden kylvön toimivuus on helpompi todeta ensimmäisen sadonkorjuun jälkeen näkyviin tulevasta jälkikuminasta – mikäli kasvusto on isolta osin ristissä puituun sänkeen nähden, on kylvö onnistunut. Lisäkylvöllä tulee samalla kertaa paikattua mahdollisesti syntyneet aiemmat kylvövirheet.
Kylvösiemenmäärää voisi jakaa kahden kylvön kesken siten, että ensimmäiseen kylvöön laittaisi esimerkiksi 2/3 kokonaismäärästä ja jälkimmäiseen loput. Verrattuna perinteiseen yhden kylvön tekniikkaan, kokonaissiemenmäärää voinee varuiksi hieman nostaa (esim. 25 kg/ha). Siemenkustannus tässä yhtälössä on panostuksena kuitenkin varsin pieni.
Kasvinsuojelussa 1. ruiskutus tulee tehdä perinteiseen tapaan ennen kasvuston taimettumista (R1). Tämän jälkeisten kasvinsuojelutoimenpiteiden kohdalla tulee olla tarkkana: Juuri pintaan tulleet taimet ovat herkkiä kasvinsuojeluaineille ja voivat vioittua tai pahimmillaan kuolla vääristä toimista. Käsiteltävissä kasvustoissa tuleekin olla sirkkalehtien lisäksi vähintään 2 varsinaista kasvulehteä. Etenkin Jälkimmäisen kylvön ympäröivässä ajankohdassa tapahtuvat ruiskutukset, vallitsevasta rikkatilanteesta riippuen käytännössä joko 2. tai 3. ruiskutus (R2/R3) tulisi mieluusti sijoittaa siten, että se tapahtuisi ennen uusien kylvösten pintaan tuloa.
Perustamisvuonna Matrigonilla ruiskuttamista ei voi suositella kahden kylvön tekniikan yhteydessä, koska myöhemmin kylvetyt kasviyksilöt tuskin ovat kasvaneet riittävän suuriksi kestääkseen torjunta-aineen (vähintään 6 kasvulehteä).
Kumina lähtee kasvuun ensimmäisten kasvien joukossa keväällä ja tästä syystä sen satolannoitus onkin hyvä suorittaa niin aikaisin kuin mahdollista, välttäen kuitenkin maan tiivistymistä (L1-L3). Fosforia ei tule köyhdyttää maaperästä ja siksi NPK-lannoitteet ovat hyvä vaihtoehto perinteiselle typpilannoitteelle.
Uudet erilaisen kasvurytmin omaavat lajikkeet, kuten Aprim saattavat mahdollistaa lisäsiemenen kylvön myös 1. satovuoden keväänä. Muutoin täydennyskylvö tässä ajankohdassa ei ole suositeltavaa, koska perinteiset lajikkeet eivät usein vartu peittävän kasvuston alla riittävän suureksi tuottaakseen satoa vielä seuraavana satovuonna.
Kahden kylvön teoria on nimensä mukaisesti kehittelemäni teoria, joten sen toimivuutta tulee kokeilla käytännössä tulevaisuudessa. Itse tulen sitä ainakin testaamaan. Takeita ei kuitenkaan anneta…
Samuel Jussila
