Pahkahome ja versolaikku ovat kuminan yleisimmät taudit. Kumpikin on selvästi haitallisempi vanhoissa ja runsaasti rikkaruohoja kasvavassa kuminapellossa. Myös harmaahome tuhoaa kasvia ja mädännyttää versoja etenkin kosteissa olosuhteissa. Porkkanan mustamätää voi puolestaan esiintyä kuminan juuristossa, mutta aiheuttaa tälle harvemmin merkittävää tuhoa.
Kuva: Pahkahomeen itiöt ovat kiinnittyneen kuminan varteen ja valkoisen pumpulimaisen rihmaston lisäksi varteen kehityy mustia rihmastopahkoja. Isäntäkasvi nääntyy vähitellen.
Pahkahome on taudeista yleisin ja eniten vahinkoa aiheuttava. Tutkimusten mukaan se on suomalaisissa kuminapelloissa varsin yleinen kasvitauti, aiheuttaen satoon määrällisiä ja laadullisia tappioita. Taudin aiheuttaa Sclerotinia sclerotiorum –sieni, joka tarttuu kuminaan maassa olevien rihmastopahkojen muodostamien itiöiden kautta. Kosteissa olosuhteissa maassa olevat pahkat muodostavat maan pinnalle torvimaisia itiöemiä, joista itiöt leviävät viljelykasviin tuulen välityksellä. Tuuli voi levittää itiöitä jopa useita kilometrejä lähiympäristön pelloille.
Maahan pahkat päätyvät taudin isäntäkasveilta, joita on yli 350. Osa näistä isäntäkasveista on viljelykasveja, kuten öljykasveja ja valkuaiskasveja, osa rikkakasveja. Tautia esiintyy myös apiloissa ja virnoissa, vaikka niiden kasvu ei usein taudista suuresti kärsikään. Pahkahomeen pahkat säilyvät maassa 3 - 5 vuotta, minkä takia viljelykierto on tärkeä osa pahkahomeen torjuntaa.
Viljat ja heinät eivät ole pahkahomeen isäntäkasveja ja toimivat siksi hyvinä välikasveina. Tavanomaisemmista viljatilan viljelykasveista esimerkiksi herneen, härkäpavun, rypsin ja rapsin sekä puutarhakasveista porkkanan, perunan sekä kaali-, kurkkukasvien välillä on syytä pitää riittävän pitkät tauot toistensa ja kuminan viljelyn välillä.
Parasta olisi, jos välivuosia olisi aina pahkojen maassa säilymisaikaa enemmän, eli 3 - 5 vuotta. Tämä on perusteltua, jos tautia on selvästi ollut havaittavissa kasvustoissa. Viljelykierto ja kasvinvuorotus onkin tällä hetkellä tärkein pahkahomeen tautitorjuntakeino.
Pahkahome vioittaa kuminan varsia katkaisten niiden nestevirtaukset ja aiheuttaen kasvuston kuihtumisen. Varsiin ja versojen haarakohtiin muodostuu aluksi vetisiä (”kuolio”)laikkuja, jonka jälkeen kasvinosa muuttuu ensin vaaleaksi ja myöhemmin ruskeaksi. Vioittuneen varren sisälle muodostuu mustia pahkoja, jotka maahan päätyessään jatkavat edellä mainittua tautikierrettä. Itse kasvi tai kasvinosa kuolee ja sato jää kehittymättä.
Pahkahomeen leviämiseen vaikuttavat suuresti säätekijät. Maassa säilyvät rihmastopahkat muodostavat itiöemän jos maa pysyy yhtäjaksoisesti kosteana ainakin kahden viikon ajan (satanut yli 30 mm). Tartunnan tapahduttua tauti leviää erityisen nopeasti lakoontuneessa kasvustossa, jossa sienen rihmasto etenee kosketuksen välityksellä kasvista toiseen.
Puitaessa hiiren ulosteita muistuttavia pahkoja päätyy aina jonkin verran satoon, heikentäen sen laatua. Kuminatehtaalla pahkat saadaan nykyisillä lajittelijoilla melko hyvin puhdistettua sadosta. Lajittelussa muodostuu kuitenkin satotappioita, koska pahkojen tarkka poislajittelu vie aina mukanaan jonkin verran myös itse kuminaa. Lajittelutappio on sitä suurempi, mitä enemmän pahkoja on sadossa. Pahkahomeen pahkan erottaa hiirenkakasta siitä, että se on sisältä vaalea ja tuoksuu ja maistuu homehtuneen ummehtuneelta.
Kuva: Pahkahomeen rihmastopahkoja ja kuminaa
Kuminan pahkahomeen ennakoivaan torjuntaan on hyväksytty minor use - hyväksynnällä Amistar/Mirador -valmiste (0,8 - 1 l/ha). Ruiskutus on tehtävä ennen kukintaa. Ruiskutuksen tehosta kuminan kohdalla ei ole paljoa tutkimustuloksia tai kokemuksia. Markkinoille on myös tulossa torjunta-aine, joilla maassa olevia pahkahomeen pahkoja voitaisiin tuhota, mutta aineen toimivuudesta ei vielä ole käytännön kokemusta